Joskus ei tarvitse mennä mertä eemmäs kalaan. Viimeinen kesälomaviikonloppu ja jotain spesiaalia pitäisi keksiä. Kauaksi on pitkä matka, ei enää pitkiä ajomatkoja. Näillä perusteilla siis koko perhe kasaan, ystäväperhe seuraksi ja Siuntioon melontareissulle.

Vuokrasimme kanootit SE-actionilta hintaan á 50 €. Äidin melojakaveriksi tuli Elmeri ja isin kanoottiin pääsi Einari ja Elviina. Veimme toisen auton SE-actionin ylläpitämän kanootin laskupaikalle Pikkalan lahdelle, toinen auto jäi retken alkupäähän vuokrauspisteen läheisyyteen. Vesi oli todella matalalla, joten alkumatka pappilalta oli tarkkaa melontaa, ettei kanootti ei kovin kolissut pohjaan. Melontareitin parhaita osuuksia oli juuri jokiosuudet pappilalta Tjusträskiin (Siuntion Rantasipi on sen rannalla) ja Tjusträskistä Vitträskiin ja taas jokipätkä Pikkalan lahdelle.

Ensimmäinen tauko pidettiin Tjusträskin vesillä tuulen kuljettaessa kolmen kanoottikunnan menopelit kaislikkoon. No, sipsit ja suklaapatukat hävisivät ääntä nopeammin ja toivat lisävoimia melontaan. Rantauduimme Sjunbyn linnalla, jossa on retken ainoa kanootin kantopaikka. Kantomatka oli varsin lyhyt, n. 150 m, joka meni vallan reippaasti. Ainakin osaltani, kun vain katselin miesten ahertamista. :) Kävimme nauttimassa kotitekoiset jäätelöt ja voin sanoa, että taisi olla kesän herkullisimmat pallot. Itse ihastuin mustaherukkajäätelöön, mutta myös mustikka-, omena- ja sitruunajäätelöt näyttivät maistuvan. Lisäpisteitä itsetehdyistä vohveleista. Aijai, herkkua! Lapsille eksotiikkaa toi linnan lisäksi ulkorakennuksessa olevat venäjän kieliset tekstit, muisto vuokra-alueajoista.

Sjunbystä matka jatkui jokea pitkin Vitträskille. Vastatuuli hidasti  matkan tekoa ja järven jälkeen jokiosuus tuntui moottoritieltä. Rantauduimme nauttimaan eväitä jokisuun lähellä olevalle kalliolle, jonne oli rakennettu laituri ja portaat, jotta väsynyt seikkailija pääsi nauttimaan maisemista kalliolle sijoitetuille penkeille. Paikalla oli myös nuotiopaikka, mutta ei puita. Tiedä sitten, oliko kuivan kesän takia polttopuut viety pois vai onko niitä yleensäkään. Mutta kannattaa ottaa omat puut mukaan ja lähteä nauttimaan ihanasta kahvittelupaikasta, jossa sielu lepää. Kaiken kruunasi läheisyydestä kuuluva saksofonin soitto. Suomalaista kesätunnelmaa parhaimmillaan.

Viimeinen jokiosuus meni Pikkalan vanhan sillan alta sivuten Pikkalan kartanoa. Edessä oli sulku, jonka avausnarun ohi sudimme voimaimme tunnoissa. Onneksi mereltä tuli muutama vene sulkuun ja pääsimme heidän jälkeensä sulkuun välttyen ylimääräiseltä kiekalta takaisin päin avausnarua nykimään. Sulun jälkeen olimmekin merellä ja palautimme kanootit. Matkaan meni aikaa noin kuusi tuntia, sisältäen lyhyen pysähdyksen Tjusträskillä, Sjunbyn linnalla sekä Vitträskin kallioilla. Upea lauantaipäivä, näin sunnuntaina selkä ja hartiat kiittävät saamastaan liikunnasta. Kiitos matkaseuralle, uusia seikkailuja odotellen. :)