Kuten jo eilen tuli lapsille luvattua, tänään oli autoton päivä. Koska olemme valvoneet myöhään, me myös heräilemme vasta kymmenen maissa. Ehdimme juuri ja juuri aamupalalle. Kyllä huomenna onkin kyyti kylmää, kun herätys on ennen seitsemään, jotta ehdimme syödä aamupalan ennen pitkää ajomatkaa. Voi olla hiljaista porukkaa, kun varpaista vedellään ja hihkaistaan "herätyyyys!". 

Aamupalan jälkeen kävelimme Vilnan vanhaan kaupunkiin ihailemaan ja ihmettelemään. Kävimme myös KGP-museossa. Jotenkin tuntuu hurjalta kävellä kellarissa selleissä ja teloitushuoneessa, jossa on koettu niin paljon tuskaa ja pelkoa. Ajattelemisen aihetta. Museon jälkeen menimme syömään baltialaiseen ketjuravintolaan Cili picaan, josta saa todella hyvät ruoat. Varsinkin paikallinen valkosipulileipä, jonka päälle saa lisätä oman maun mukaan valkosipulimajoneesia, on suussasulavaa. Päivä oli taas hyvin kuuma ja vaati veronsa. Elviina nukahti hetkeksi syliini, mutta heräsi nauttimaan Hello Kitty-pizzansa. Voimaunien jälkeen jaksoi taas jatkaa kiertämistä. Päivä vaihtui vähitellen iltaan ja istahdimme vielä hetkeksi terassille nauttimaan jädet ja juomat. Aukiolla oli maasta pulppuavia vesilähteitä, joiden yli lapset juoksivat ja kastelivat vaatteensa läpimäriksi. Teki mieli itsekin juosta vilvoittelemaan, mutta valkoinen hellemekkoni ei olisi välttämättä imarrellut, kun sen olisi kastellut läpikuultavaksi rentuksi. :) Turistipäivitys: emme ole yksin, kaksi suomalaista perhettä havaittu. 

Matkamme alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna ajamme n. 600 km Tallinnaan, josta laivamme Suomeen lähtee klo 19.30. Toivottavasti ehdimme laivaan. Jos emme, täytyy ottaa seuraava meno. Matkalle lähtemistä odottaa varmaan saman verran kuin matkan jälkeen kotiin palaamista. Huomenna tähän aikaa alamme olla satamassa ja pääsemme kotiin. Näiden speksien sisällä huominen on yksi seikkailu päiväkirjaan lisää, joten vielä yksi kirjoitus tältä matkalta on kirjoittamatta. Nyt nukkumaan, nuijanukutus ja huomenna karun aikainen herätys. Zzzzzzzz...